Meren tällä puolen – This side of the sea

Scroll down to content

Tänään meinasi mennä lounaat väärään kurkkuun, kun rannikkohälytysääni alkoi ulvomaan jossain ei-niin-kaukana. En ole vieläkään tottunut siihen, että hälytyksiä testaillaan täällä täysin yllättäen, enkä edelleenkään ole aina täysin varma, onko kyseessä oikea hälytys vai vain harjoitus. Niin kauan kun paikalliset ympärilläni pysyvät rauhallisena, on vain uskottava että harjoitus se on.

Nykyään olen sentään tottunut jo siihen, että risteilyalukset tuuttailevat sumutorvea tervehdyksen merkiksi saapuessaan kaupunkimme satamaan. Se onkin luonnollisesti mukavampi ja rauhoittavampi ääni kuin hälytyssireeni. Ja se tietää yleensä myös vilinää kaupungin keskustaan, sillä turistit pysähtyvät muutamiksi tunneiksi shoppailemaan keskustamme pikkupuodeissa. Jos vain olen vapaalla, lähden yleensä keskustaan ihastelemaan ihmisvilinää ja kuuntelemaan mistä päin maailmaa vieraat tällä kertaa ovat saapuneet.

Ihmisvilinä sekä eläväiset torit ja kadut ovat yksi asia mitä kaipaan välillä Helsingistä. Kaipaan ison kaupungin energiaa ja hektisyyttä. Sitä, että vastaan tulee aina jotain uutta ja aina on uusia paikkoja joissa käydä.

Täällä on kaduilla yleensä varsin rauhallista, ja melko harvoin törmää tuttuihinkaan vahingossa. Tunnelma keskustassa ilman turisteja on leppoisa, viivyttelevä ja etenkin tyhjä. Se on luonnollisesti myös pikkukaupungin hyviä puolia, että melua ja hälinää ei ole. Palvelut löytyvät, ja niihin pääsee jonottamatta ja omassa rauhassa.

Sekä Helsingissä, että Haugesundissa on kuitenkin yksi tekijä, joka miellyttää aina sekä ison kaupungin että pikkukaupungin tytön sydäntäni: meri ja ranta on lähellä. Jotain siinä on vain rauhoittavaa ja samalla jännittävää. Meren tuolla puolen on jotain, missä en ole ehkä vielä käynyt, mutta minne on mahdollista mennä. Siellä maailma jatkuu.

– Jenni

Today I almost choked on my lunch when the coastal emergency alert started to yell somewhere not-so-far. I still get shocked by it every single time. The tests still come to me as big shock as they did a year and a half ago. By looking the locals reactions around me I can be sure if I should be worried or not.

One thing that I have gotten used to here is the cruise ships that honk their fog horns as a friendly sign to say hello to our city when they arrive to the docks. Naturally that is a lot more calming and pleasant sound than an emergency alarm. That is also a sign, that tourists have arrived to spend some hours in the city center. And if I have time, I like to go to the city center and enjoy the crowd. It is fun to listen to them and figure out where they are from this time.

Lively market places and streets is one major thing that I miss from my Helsinki. I miss the energy and hectic life in a big city. I miss that around every corner is something new and exciting. There is always something new to see.

Here is always calm and empty when it’s just a normal day. There is not too many people in the city center and overall the feeling is slow and pleasant. That is of course one of the good sides of a smaller city: there is always room everywhere and no need to queue. No annoying traffic noise or other distractions.

One thing there is in common with my two hometowns, Helsinki and Haugesund, is that they both are close to sea and beach. And that is something that makes me feel like home. Always. There is just something about the sea: on the other side is always something I haven’t seen and it just waits to be visited. 

All of this continues there.

8 Replies to “Meren tällä puolen – This side of the sea”

  1. Meren läheisyydessä on tosiaan jotain kummaa taikaa. Meillä on täällä kesäsesonki jo alkanut ja rannat on täynnä porukkaa, mutta etenkin talvikuukausina, varhain aamulla rannalla on tosi ihana olla, ihan vaan istuskella ja ajatella. Ne aallot rauhoittaa.

    Like

  2. Siellä on varmaan rannoilla aika hulinat päällä tähän aikaan vuodesta, huh. Uskon, että talvikuukausina on ihanan rauhallista ja rauhoittavaa kun kaupustelijat ja turistit on poissa. Mutta jotain taianomaista siinä meren tuijottelussa tosiaan on. Ei ole yhtäkkiä kiire minnekään.

    Like

  3. Niin on. Joka kerta virkistävä. Siitäkin tulee sellainen olo, että jotain kiinnostavaa siellä meren toisella puolella on. Parasta onkin nähdä ja haistaa meri. En niin kovasti sinne itse aaltoihin keikkumaan haikaile.

    Like

  4. I've never been to Helsinki but I can imagine moving from a big city to a smaller town would be a big change! I can imagine the emergency alarm isn't pleasant, I used to live by train tracks and often they would honk their horn in the middle of the night and terrify me!

    Like

  5. Those sudden noises are a lot worse at night! Now, almost after 3 years here I'm getting more used to them. I still miss big city life and the energy there is but have also learned a lot of positive about small cities 🙂

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: